Fish don't leave Footprints.

Jouduin pääpäivystäjäksi kolmen varuskuntasairaalapäivystys-päivän jälkeen... fuck this shit? Noh, ensimmäistä kertaa päivystäjänä ja vielä hyvin kyrpiintyneenä. Päivääni sentään piristi kersantti K:n ja rakuuna L:n Sotkusta tuomat eväät, Haribopusseja jee! 

Haribopusseissa on mitä kummallisimpia karkkeja. 

Nuo pienet papanat todellakin maistui palaneelta ruudilta. Kyllä te tiedätte miltä räjähtänyt papattimatto haisee uutena vuotena, ajatelkaapa se haju mauksi... Yök? Kaiken lisäksi pussista löyty ainakin 4 paria sammakoita parittelemassa, pervot!

Keskiviikko 19.6.2013 TJ1, lämäri TJ91...

Tänään on se päivä kun varusmiesjohtajat, vanhat kuskit sekä kaikki 6 kuukauden nakit kotiutuvat täältä kurkkusalaattiyhdistyksestä. Olo on lievästi helpottunut kun pääsee ihmisistä eroon, jee erakoituminen(?). Onhan se vähän harmi, kun jotkut uudet ja vanhat kaverit pääsevät poies, mutta kaipa noista uusista alokkaista irtoaa enemmän hupia sitten heinäkuussa. 

Ei hyvää päivää! Jotkut valopäät päättivät sitten polttaa tupakkia kolmannen kerroksen käytävässä kun eivät pääse ulos röökaamaan. Onneks ei tullu palohälytystä tai mitään. Oisin nimittäin saattanut muuttua narisevaksi kukkahattutädiksi ja hakannut marimekon käsilaukulla niitä tolvanoita. Onneksi pääsivät luikertelemaan piiloon ennen spollejen hyökkäystä.

Sain tänään haltuuni VMTK:n avainnipun ja vallantunne nousi monella asteella. Mitä enemmän avaimia omistat sitä enemmän on valtaa. Miun avaimenperässä roikkuu nyt jopa kymmenen avainta!

Luin tän kirjoituksen vain kerran läpi ja totesin etten jaksa alkaa korjaamaan tähän aikaan yöstä. Voisi luulla, että kirjekursisn kädetön gibboni on kirjoittanut tämän kaiken... Pistän kaiken väsymyksen sekä kiireen piikkiin. Miun värikäs metaforien ylikäyttäminen on hävinnyt varmaan tämän kurkkusalaattikerhon kautta. Tuskin maltan odottaa juhannusta, saan punaiset housut taas jalkaani ja jeejee! 

Jos joku haluaa ostaa pinkki-valkoisen verkkolippiksen (verkko ja lippa pinkkejä, otsaosa valkoinen), jossa lukee "WILD BANSHEE" niin viestejä tulemaan tänne suuntaan. Zazzle kusi miun tilauksen ja sain jostain syystä tuollaisen ylimääräisen hatun. Voisin ite pitää, mutta pinkki ei oo miun väri :(

Suosittelen kaikille Zazzlea, jos haluaa tilata laadukkaita ja hienoja vaatteita! Lupaan enskerraks hieman värikkäämmän kertomuksen.

Koira villiinty pihalla, ei herranjestas mikä räksytys. Pistäkää sille jo kuonokoppa ja sähköpanta, että mie pääsen nukkumaan. Tolle koiralle on joko syötetty steroideja tai sitten joku helkkarin demoni on vallanut sen. Onko koirille normaalia, että niiden ympärillä hohtaa sellanen evil aura? 

End of the chapter 3.

And... it's Good!

Mietteitä, ei muuta.

Ähh, en tiedä. Viikonloppu kiinni, Eskadroonan käytävällä hurisee ilmastointi, miun släpärit narisee vasten lattiaa. Hiippailin siis kuumaan suihkuun pohtimaan kaikkea maan ja taivaan välillä. 

En varmasti oo ainut, jolle suihku on jonkinlainen pyhäkkö missä maailma pysähtyy ja ajatuksen juoksu muuttuu jotenkin korkealentoisemmaksi. En tiedä johtuuko se verisuonten lämpölaajenemisesta vai stimuloivatko iholla valuvat vesipisarat yleensä puoliteholla käyviä aivojani, mutta kokemus on aina positiivinen yllätys.

Seisoin suihkussa ja tuijottelin ulos ikkunasta, aurinko oli lähes laskeutunut horisontin taakse ja vain muutamat onnekkaat auringonsäteet pääsivät värittämään taivasta. Sinertävä taivas, puiden tummat siluetit, soliseva vesi ja ikkunoissa tiivistyvä vesihöyry sai miut tajuamaan, että oon löytäny paratiisini. En tarkoita inttiä vaan tätä maailmaa. Unohdin ilkeät ja mieltäpainavat asiat, keskityin olemassa olooni. Sain riisua suojani, ei tarvinnut puolustautua muiden verbaalisilta puukoniskuilta. 

Jos ihmisen perimään ei olisi koodattu pakonomaista tarvetta repiä toisten ihmisten sieluja, jokainen eläisi omassa paratiisissaan. 

Seisoin suihkussa lähes tunnin, poistuin, säikähdin. Peilissä ei ollutkaan enää Rakuuna Vanhanen vaan keitetty ja höyryävä Lobster Vanhanen. 

End of the Chapter Two. 

Silence is Golden

Miuta on kehotettu luomaan oma blogi, joten tässä se nyt on. Ensimmäisen blogitekstin kirjoittaminen onkin yllättävän vaikeaa, mitä laitan otsikoksi tai mitkä ovat sanat joilla aloitan, joten let's forget that crap and move forward. 

Ensimmäisen luvun loppu.